Äitiys on parasta, mitä uralleni on tapahtunut – kaikilla ei silti ole sama tilanne
Joskus kun joku kysyi, että “onko äitiys työuran loppu?”, mieleni teki kirkua ja hakata päätäni seinään – miksi hitossa se olisi niin? Samalla kuitenkin tiedostin jo silloin, että vaikka olen itse onnistunut yhdistämään uran ja äitiyden, asia ei ole niin yksiselitteinen.
Kun tulin äidiksi ja pidin työelämästä taukoa, minulla oli aikaa miettiä, mitä haluan uraltani. Pysähdys ja vastuu pienestä ihmisestä konkretisoivat minulle, että haluan tehdä itselleni merkityksellisiä asioita työkseni, joista saan virtaa ja onnistumisen kokemuksia. Samalla äitiys ja elämän muuttuminen osoittivat minulle sen, että aika kuluu – jos halusin lähteä toteuttamaan urahaaveitani, miksi en aloittaisi nyt heti? Itsestään asiat eivät tulisi tapahtumaan.
Itse en kokenut vanhemmuuden olevan este ammatillisten unelmien toteuttamiselle ja yrittäjyydelle – koin päinvastoin sen olevan sysäys eteenpäin. En tiedä, olisinko ilman lastani uskaltanut vieläkään lähteä tekemään uramuutosta tai ollut yhtä määrätietoinen. Samalla kuitenkin tiedostan, että asia ei ole niin yksinkertainen.
Minulla oli tukena tasavertainen vanhempi jakamassa vastuuta arjesta ja lapsesta. Sen lisäksi, että sain puolisolta kannustusta ja tukea, välillä hän suorastaan myös patisti minua tavoittelemaan unelmiani, vaihtamaan alaa ja ryhtymään yrittäjäksi. Lisäturvaa ja luottamusta pärjäämiseen toivat myös läheisistä koostuvat tukiverkostot. Kaikilla ei näitä “etuja” ole.
Tällöin voi olla huomattavasti vaikeampaa lähteä tekemään muutosta urallaan. Mutta ei sekään onneksi mahdotonta ole. Miksi sitten haluan kannustaa erityisesti äitejä luomaan unelmiensa uraa ja lähtemään yrittäjiksi, jos se tuntuu omalta jutulta? Siksi, koska on mielestäni todella pöljää, että usein juuri äidit tuskailevat työn ja perheen yhdistämisessä – harvemmin isät joutuvat samalla tavalla vaivaamaan päätään asialla.
On ikävää ja epäreilua, että edelleen asetelma on tämä, vaikka moni äiti-ihminen töissä käykin. Harva kysyy isältä, miten tämä raaskii lähteä työmatkalle, kun lapsi on pieni. Tai ihmetellä, miten isä pystyy jättämään lapsen yksin äidin kanssa ja lähteä töihin. Moni tuntemani äiti on sen sijaan vastaillut tällaisiin kysymyksiin kyllästymiseen saakka – ja samalla potenut riittämättömyyttä ja huonoa omaatuntoa väärässä paikassa olemisesta.
Jotta tilanne muuttuisi, vaaditaan asenteiden ja rakenteiden muuttumista yhteiskunnallisella tasolla. Mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Asenteiden muutos tapahtuu hitaasti. Siksi pienet asiat ovat merkityksellisiä. Jos jotain tästä kirjoituksesta otat mukaasi, olkoon se seuraavaa – tiedosta, että vanhemmuuden ei tarvitse estää sinua tai ketään muutakaan toteuttamasta omia unelmia. Ja jos kohtaat kommentteja, asenteita ja mielipiteitä, joiden mukaan äidin on keskityttävä vain perheeseen uran sijaan, kyseenalaista ja keskustele aiheesta. Usein se avartaa kaikkien osapuolten ajattelua.
Kuuntele Eezympää yrittäjyyttä -podcastin uusin jakso äitiyden ja yrittäjyyden yhdistämisestä!
Taru Tammikallio on luovan alan moniosaaja, joka hyppäsi tuntemattomaan ja vaihtoi varhaiskasvatuksen opettajan työt mediayrittäjän arkeen. Missiona kiinnostavien sisältöjen luominen, työelämän tabujen murtaminen ja parempi työelämä.
Seuraa Tarua Instagramissa ja Linkedinissä